Suomalainen peruskoulu on tukehtumassa byrokratiaan

Suomalaista peruskoulua on pidetty esimerkillisenä. Laadukas ja tasa-arvoinen koulutus kaikille on tavoittelemisen arvoinen päämäärä ja päämäärä on tavoitettu kohtuullisen hyvin. On kuitenkin nähtävissä useita negatiivisia signaaleja peruskoulumme tilasta. Lasten ahdistuneisuus on lisääntynyt, Pisa-tutkimusten tulokset ovat heikentyneet ja peruskoulun jälkeiset jatkokoulutuspaikat valittavat opiskelijoiden perusosaamisen heikenneen. Mistä tämä johtuu?

Usein tarjottu selitys liittyy älypuhelimien yleistymiseen. Tähän mielipiteeseen on helppo
yhtyä, mutta älypuhelinten käyttö on lisääntynyt globaalisti, joten se ei selitä Pisa-sijoitusten heikkenemistä.

Olen istunut pari vuotta lapseni koulun johtokunnassa ja näen, että peruskoulu on tukehtumassa yhteiskunnan sille kasaamien odotusten alle. Saadakseen käsityksen tilanteesta riittää, että tutustuu määräykseen ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014” (diaarinumero 104/011/2014). Dokumentin perusteella vaikuttaa siltä, että peruskoulun odotetaan yksinään ratkaisevan kaikki yhteiskunnan ongelmat. Määräys käsittelee erittäin laajasti kuinka lapset ”kasvavat ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen” ja ”kuinka tasa-arvoisuutta ja elinikäistä oppimista” edistetään. Omat kappaleensa ovat saaneet myös ”Ajattelu ja oppimaan oppiminen”, ” Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot”, ”Tieto ja viestintäteknologinen osaaminen”, ”Työelämän taidot ja yrittäjyys”.

Kaikki edellä mainitut ovat erittäin kannatettavia asioita, mutta valitettavasti haavekuvat ja todellisuus eivät kohtaa. Opettajat joutuvat käyttämään enemmän aikaa siihen miten asioita opetetaan kuin siihen mitä opetetaan. Lisäksi opettajia pommitetaan lukemattomilla kyselyillä siitä, kuinka haavekuvien toteutumista edistetään. Oppilaille tilanne näkyy sekavuutena ja päämäärättömyytenä. On selkeästi nähtävissä kuinka taidot ja tiedot matematiikassa, lukemisessa, luonnontieteissä ja kielissä heikkenevät kun opettajat ovat pakotettuja keskittymään ”Osallistumiseen, vaikuttamiseen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen”, ”Monilukutaitoon” tai ”Kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun”.

Peruskoulun pitää kehittyä ympäröivän yhteiskunnan mukana, mutta pari askelta taaksepäin tekisi nyt peruskoululle hyvää. Peruskoulun tavoitteita pitäisi terävöittää ja
opettajien niskassa olevaa byrokratiataakkaa tulisi selvästi keventää, Opettajilla on omaa ja lasten aikaa rajallisesti käytettävissä. Jokainen lisätehtävä, joka opettajille ylhäältä annetaan tarkoittaa ajan nipistämistä muualta opetuksesta.

Jyrki Noponen

Karamzinin koulun johtokunnan jäsen

varavaltuutettu (kok.)