Arvoni

Rehellisyys on yksinkertainen asia ymmärtää, mutta monesti haasteellinen toteuttaa, etenkin poliitikolle. Rehellinen tulee olla niin muille kuin itselleen. Toteutuakseen rehellisyys vaatii tuekseen rohkeutta, nöyryyttä, oikeudenmukaisuutta sekä suvaitsevaisuutta.

Politiikassa on monia mahdollisuuksia luistaa tästä perusarvosta. Tyypillisiä tapoja on yksinkertaistaa asioita itselleen sopivaksi, puhua puolitotuuksia, jättää kertomatta sekä kertoa vain niitä asioita, joita kuvittelee äänestäjien haluavan kuulla.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa minulle sitä, että asiat tehdään oikein. Tarvittaessa käytän kyynärpäitä, mutta vain puskurina. Minulle on tärkeää, että minä itse ja minun kanssani tekemisissä olevat tietävät ja luottavat minun toimivan oikein. Tämä koskee niin läheisiäni, työkavereita kuin muitakin ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä.

Politiikassa oikeudenmukaisuudelle on kaksi ääripäätä. Toisen ääripään mukaan oikeudenmukaisuutta on se, että kaikki jaetaan kaikille tasan sosialismin ihanteiden mukaan. Toinen ääripää on ajatus siitä, että kaikki saa aina ansionsa, eikä yhteiskunnan tarvitse siihen puuttua. Yleensä ääripäät ovat huonoja vaihtoehtoja. Tämä esimerkki ei tekee poikkeusta.

Nöyryys ei tarkoita nöyristelyä! Minulle nöyryys tarkoittaa itsensä kyseenalaistamista omien tietojen, osaamisen sekä mielipiteiden suhteen. Ajattelun ja ajatuksien kehitys, ideoiden parantaminen sekä uuden oppiminen tapahtuu nöyryyden kautta.

Nöyrään asenteeseen sopii huonosti asioiden ajatteleminen puhtaasti ideologioiden kautta. Tällöin ideologia nostetaan helposti niin nöyryyden, rehellisyyden kuin suvaitsevaisuudenkin yläpuolelle.

Suvaitsevaisuus on mielestäni käsitteenä huomattavasti laajempi kuin millaisena se yleensä ymmärretään. Minkään mielipiteen arvoa ei tule väheksyä tai korottaa mielipiteen esittäneen henkilön ihonvärin, kansallisuuden, uskonnon, yhteiskunnallisen aseman, kuuntelemansa musiikin, harrastusten, vaatetuksen tai verbaalisen lahjakkuuden perusteella. Kaikki mielipiteet tulee ottaa nöyrästi vastaan, mutta samaa mieltä ei luonnollisestikaan tarvitse olla.

Suvaitsevaisuuteen istuu huonosti ”taistelu” vääränlaisia mielipiteitä tai puolueita vastaan. Se pitäisi jättää politiikassa äänestäjille, tai ääritapauksessa poliisille.